Äänestä englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta!

äänestä englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta

Äänestä englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta! Oma kieli -yhteisön äänestyksessä voit vaikuttaa ja vielä ehdimme saada äänemme kuuluviin ennen hallituksen esityksen lausuntoajan loppumista 3.9.2018.

Äänestää voit äänestysosiossa, joka näkyy sivusto jokaisen artikkelisivun oikeassa laidassa ja mobiiliversioissa tekstin jälkeen. Kukin sivustolla kävijä voi äänestää vain kerran.

Englanninkielistä lukiokoulutusta tarvitaan väliaikaisesti maahanmuuttaville ja paluumuuttaville nuorille. Tämä on Suomessa – samoin kuin Pohjoismaissa ja Virossa – hoidettu erittäin hyvin IB-koulujen ja IB-tutkinnon kautta. Jos tarve aidosti kasvaa, tähän julkisin varoin ylläpidettyyn järjestelmään on helppo rakentaa lisää englanninkielistä koulutusta.

Tarve saada Suomeen englanninkielinen ylioppilastutkinto onkin ehkä enemmän koulutusjärjestelmän sisäsyntyinen hanke: “olisi niin kivaa ja kansainvälistä” ja “ehkä tästä tulee vientituote?”. Hallituksen esitys ei mainitse Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen keskeistä johtopäätöstä lainkaan, eli ainoa tapa toteuttaa tämä hanke on lisätä englanninkielistä koulutusta suomalaisissa lukiossa. Tämä tarkoittaa sitä, että suomen- ja ruotsinkieliset nuoret joutuisivat entistä enemmän suorittamaan ottamaan osan kursseistaan englanniksi.

Koulutus, jota antaa opettaja muulla kuin äidinkielellään ja jota annetaan oppilaalle muulla kuin hänen äidinkielellään, tuottaa heikompia tuloksia. Miten tätä voidaan perustella? Ei voidakaan, ja siksi hallituksen esitys ja OKM:n uusimmat lausunnot häivyttävät taustalle pyrkimyksensä nimenomaan lisätä ihan tavallisten suomen- ja ruotsinkielisten opiskelijoiden englanninkielistä opetusta. Hallituksen esitys puhuu siten lähes vain lyhytaikaisesti maahamme muuttavien osaajien perheiden sekä paluumuuttajien tarpeista, mutta ei kuitenkaan lainkaan analysoi miksi IB-järjestelmää ei voida hyödyntää.

Tällä hankkeella olisi toteutuessaan myös kauaskantoisempia ja vaarallisia seurauksia: mikään pieni kieli ei kestä sitä, että koulutuksen kieleksi hivuttamalla vaihdetaan jokin ulkopuolinen valtakieli. Historia tuntee monia esimerkkejä siitä, kuinka kansakunnat ovat joutuneet niin tekemään painostettuina ja kadottaneet kokonaan tai miltei kokonaan oman kielensä. Heti ei löydy esimerkkiä, että kieliyhteisö sen tekisi vapaaehtoisesti. Mm.  Pohjoismaissa, Virossa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Latviassa sekä kasvavasti jopa kehitysmaissa pidetään tarkkaa huolta siitä, että “pirulle ei anneta pikkusormea” tässä asiassa. Suomessa sensijaan suomen, ruotsin ja saamen kielen puolustajia ei tahdo löytyä ja olemmekin tekemässä historiallista virhettä, jollei tässä asiassa saada heräteltyä kansakuntaa vastarintaan.

Loppuhuomautus: Oma kieli -yhteisö kannattaa avointa, monikulttuurista, kilpailukykyistä ja monipuolisesti kielitaitoista Suomea. IB-koulutus ja kansainväliset koulut sekä kansainväliset etäkoulut ovat luonteva tapa järjestää monikulttuuristen nuorten opetus. Suomalaisnuorten ei tarvitse silti luopua omista kielistään ja oikeudestaan saada parasta mahdollista koulutusta – äidinkielellä. Äänestä englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta!