Eduskuntakäsittely lähestyy – isot kaupungit esittävät merkittävää muutosta ylioppilastutkintolakiin

Helsingin Sanomissa 3.10.2018 julkaistu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien yhteinen mielipidekirjoitus sekä Helsingin kaupungin lausunnot 20.9.2018 ilmestyneessä jutussa, vaativat oleellista viime hetken muutosta valmisteilla olevaan ylioppilastukintolakiin. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat vihdoin heränneet huomaamaan, että esitettyyn malliin ja sen perusteluihin liittyy niin oleellinen  epäloogisuus, että koko lain eteneminen saattaa vaarantua. Tämä olisi suurille kaupungeille katkera pala, sillä ne ovat pitäneet jo lähes varmana lain etenemistä ja suunnitelleet kaksinkertaistavansa englanninkielisen peruskoulutuksen paikkamäärät lähivuosina. Nyt kaupungit esittävät paniikkihengessä, viime hetken muutoksena kansalliskielisen äidinkielen kokeen poistamista suunnitellusta tutkinnosta.

Lakia perustellaan ulkomaisen ja paluumuuttavan työvoiman vetovoimatekijänä ja väitetään sitä rakennettavan nuorille, jotka eivät puhu riittävästi suomea tai ruotsia selvitäkseen lukio-opinnoista jommalla kummalla kansalliskielistämme. Kun esitykseen kuitenkin sisältyy kohderyhmälle mahdoton vaatimus äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen suorittamisesta kansalliskielellä, satunnaisempikin tarkkailija hoksaa, että kaikki ei ole ihan oikealla tolalla tämän hankkeen perusteluissa. Herää perusteltu kysymys siitä, mitä ollaankaan tekemässä ja kenelle.

Aiemmassa OKM:n selvitykseen liittyvässä lausuntokierroksessa laaja rintama lausunnonantajia vaati kansalliskielisen äidinkielen kokeen sisällyttämistä englanninkieliseen tutkintoon ja piti sitä välttämättömänä ylioppilastutkinnon kansallisen luonteen vuoksi. Vaikuttaa siltä, että OKM uskalsi lähteä esittämään englanninkielistä ylioppilastutkintoa vain ohuen kompromissin muodossa: luovuttiin koulutusvientiperustelusta, lisättiin tutkintoon kansalliskielinen äidinkielen koe, luovuttiin aiemmista, ääneenlausutuista tavoitteista “kansainvälistää” suomalainen nuoriso ja rajattiin kohderyhmää vain huonosti suomea/ruotsia osaaviin paluumuuttajiin ja ulkomailta väliaikaisesti Suomeen muuttaviin perheisiin.

Hämmästyttävää, että tässä kohdin ei osattu pysähtyä miettimään, että lakiesityksen tarve ja toteutus eivät enää lainkaan kohtaa. Hankkeen voimakkaimmista tukijoista, suurista kaupungeista ainoastaan Helsinki ymmärsi lausuntokierroksella puuttua tähän epäloogisuuteen; mm. Espoo antoi täysin myötäsukaisen lausunnon huomaamatta tai haluamatta kiinnittää huomiota tähän ilmeiseen epäloogisuuteen.

Kaupunkien aloite on sinänsä looginen, mutta sen motiiveja täytyy kyseenalaistaa. Kuten kaupungeissa hyvin tiedetään, aito tarve englanninkieliselle toisen asteen yleissivistävälle koulutukselle ei ylitä IB-lukioiden nykyistä aloituspaikkamäärää, ei lähellekään. Sekä IB-lukioissa että englanninkielisessä peruskoulutuksessa huomattava osa oppilaista onkin supisuomalaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät ole englanninkielisessä opetuksessa siitä syystä, että eivät mainiosti pärjäisi äidinkielisessä koulutuksessa. Tämän englanninkielisen koulupolun päähyöty kaupungeille on rakentaa mallista vetovoimatekijä, joka epäilemättä houkuttelisi hyvin koulutettua, hyvätuloista veronmaksaja-ainesta. Kaupungeille projekti on tästä syystä erittäin tärkeä, mutta ei suinkaan epäitsekkäistä syistä.

Mielipidekirjoituksessaan kaupungit perustelevat: “Monikielisessä yhteiskunnassa eri kieliä puhuvilla tulee taata yhtäläiset mahdollisuudet edetä opinnoissaan.” Jos näin on, ja äidinkielinen opetus sekä kuntalaisten tasa-arvoinen kohtelu on pääkaupunkiseudun kaupungeille sydämen asia, eikö ole välttämätöntä edetä kieliryhmien suuruusjärjestyksessä? Reilunta olisi aloittaa persian-, viron-, venäjän-, arabian- ja somaliankielisellä koulutuksella – näissä kieliryhmissä on noin 4500 lukioikäistä nuorta, mikä on melko paljon enemmän kuin englantia äidinkielenään puhuvia vastaavan ikäisiä nuoria: heitä on 84 henkilöä.

ULKOMAAN KANSALAISET ÄIDINKIELEN MUKAAN 16-18-vuotiaat yhteensä
persia 1261
eesti, viro 1174
venäjä 900
arabia 689
somali 459
thai 290
kurdi 237
albania 158
vietnam 140
kiina 132
turkki 95
englanti 84

 

Varsinaiseen keskusteluun aiheesta ei päästä ennenkuin hankkeen puuhamiehet tai ministeriö vastaisi seuraavaan kysymykseen: miksi IB-tutkinto ei olisi riittävä kaikkiin nyt esitettyihin tarpeisiin? Tätä kysymystä vältellään viimeiseen asti vastaamasta. Kaupungit itse lausuvat näin: “Ongelmallista on ollut, ­ettei näille linjoille ole ollut ­vastaavaa jatkumoa toisella ­asteella IB-tutkintoa lukuun ­ottamatta. ”

Jos saa esittää veikkauksen isojen kaupungien ajattelusta, se menee jotakuinkin näin:

1) englanninkieliselle koulutukselle on tilausta, vanhemmat haluavat sitä siinä kuin muutakin painotettua opetusta, jotta saavat lapsensa rauhallisille, hyville luokille
2) englanninkielinen koulupolku mahdollistaa yksityiskouluhankkeet
3) englanninkielisen koulupolun vahvistaminen ja yksityiskoulutarjonta auttaa kaupunkeja houkuttelemaan hyviä veronmaksija
4) IB-lukiotutkinto on huomattavasti kalliimpi järjestää kuin normaali lukiotutkinto
5) tarvitaan lukio-opetuksen malli, jossa englanninkielinen opetus voidaan toteuttaa “siinä sivussa” lähes nykyisillä resursseilla ja korkeintaan suomen- ja ruotsinkielistä opetustarjontaa supistamalla

Kaupungit ajavat luonnollisesti tässä omaa etuaan. Toivotaan kuitenkin, että yhteiskunnan kokonaisuuden etu, koulutuksellinen tasa-arvo ja koheesio voittavat tässä argumentaatiossa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö joka tapauksessa on kaupunkien ulostulon jälkeen hankalassa saumassa, sillä kaupunkien vaatima viime hetken muutos ilman uutta lausuntokierrosta ei liene mahdollista; erityisesti kun juuri kansalliskielinen äidinkielen koe on ollut se tyynnyttelevä kompromissielementti, jolla aiemman lausuntokierroksen epäilijöitä on rauhoiteltu. Toisaalta ylioppilastutkintolaki sisältää paljon muitakin uudistuksia ja se pitäisi saada eduskuntaan vielä lähiviikkoina, jotta sillä olisi mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi tämän eduskunnan istuessa. Samaan aikaan kaupunkien kirjoitus tekee hyvin näkyväksi ehdotuksen sisältämän epäloogisuuden ja siten ennakoisi vaikeuksia viimeistään valiokuntakäsittelyvaiheeseen.