Englanninkielinen opetus ottaa jalansijaa suomalaisessa varhaiskasvatuksessa, koulussa, ammatillisessa opetuksessa ja korkeakouluissa. Perustelut jäävät usein ohuiksi ja vieraskielisen koulutuksen haittoja suomen- ja ruotsinkielisille lapsille ei ymmärretä tai niistä ei juuri puhuta.
Laaja englanninkielinen koulutustarjonta esitellään ensisijaisesti keinona houkutella maahamme osaavia maahanmuuttajia. Ajatus lienee, että näin yritykset saisivat muutamaksi vuodeksi maassamme viipyviä, korkean tason osaajia. Heidän lapsilleen onkin tarkoituksenmukaista järjestää englanninkielinen opetus, koska perheen todennäköinen viipymisaika Suomessa on lyhyt. On kuitenkin huomattava, että tällaisen työvoiman määrällinen tarve on pieni ja sen tarpeisiin meillä on jo nyt moninkertainen määrä varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja IB-lukioiden tarjoamia englanninkielisiä oppilaspaikkoja. Sen sijaan maahanmuuttajien valtaosalle eli pysyvästi maahamme muuttaville lapsille tuskin haluamme järjestää englanninkielisen elämän kuplaa, jossa on suuria rajoitteita esimerkiksi tulevaisuuden ammatinvalinnan, kouluttautumisen ja Suomeen töihin jäämisen suhteen.
Suuri osa tarjolla olevasta englanninkielisestä opetuksesta suuntautuu tosiasiassa suomen- ja ruotsinkielisille lapsille. Tätä perustellaan jonkinlaisena ”kansainvälistymiskasvatuksena” ja polkuna lähes äidinkielen tasoiseen englannin kielen taitoon. Suomen- ja ruotsinkielinen koulusivistys ja sen osana laaja ja laadukas vieraiden kielten osaaminen antavat kuitenkin erinomaiset ja täysin riittävät valmiudet pärjätä maailmalla ja esim. opiskella tai työskennellä englanniksi. Sen sijaan äidinkielisen opetuksen hyödyt jäävät osin saamatta, mikäli suomen- tai ruotsinkielinen lapsi opiskelee koko koulupolkunsa englanniksi.
Äidinkielinen opetus on todettu laajasti tiedeyhteisössä vieraskielistä opetusta laadukkaammaksi. Mm. kehitysmaissa on toteutettu suuri määrä tutkimuksia, joiden havainnot likimain yksimielisesti vahvistavat käsitystä siitä, että lapset, jotka oppivat lukemaan ja saavat käydä varhaiset vuodet äidinkielistä koulua, pärjäävät paremmin jatko-opinnoissaan. Omakielisen opetuksen kautta kehittyvä vahva kulttuurinen itsetunto ja identiteetti on yksi henkisen hyvinvoinnin peruspilareista.
VARHAISKASVATUS JA VARHAISET KOULUVUODET
Erinomainen kooste varhaiskasvatuksen ja varhaisten kouluvuosien osalta on esimerkiksi Unescon suhteellisen tuore julkaisu Mother tongue and early childhood care and education: synergies and challenges, 2020. Siinä esitetään kooste tutkimusviitteineen äidinkielisen koulunkäynnin hyödyistä erityisesti varhaisina kouluvuosina.
Teksti luonnollisesti keskittyy äidinkielisen opetuksen osalta maailman ongelmallisimpiin alueisiin eli kehitysmaihin, joissa saattaa olla kymmeniä tai satoja alkuperäiskieliä, ja koulutuksen kielenä joko eurooppalaista siirtomaaperua oleva kieli tai alueellinen valtakieli. Tutkimushavainnot äidinkielisen opetuksen hyödyistä kuitenkin ovat suurimmalta osin universaaleja ja hyödynnettävissä myös länsimaissa:
– äidinkielinen opetus varhaisina kouluvuosina tuottaa parempia oppimistuloksia
– äidinkielinen opetus varhaisina kouluvuosina auttaa oppilaita saavuttamaan paremman äidinkielen osaamisen tason puhutussa, luetussa ja kirjoitetussa kielessä
Unescon julkaisu ja sen monet äidinkielistä opetusta kehitysmaissa tukevat hankkeet herättävät luonnollisesti kysymyksen siitä, olisiko myös Suomessa kielivähemmistöillä laajemminkin oltava mahdollisuus äidinkieliseen tai kaksikieliseen opetukseen, koskapa varhaisten vuosien äidinkielisen opetuksen hyödyt oppimistuloksille ovat niin kiistattomat. Joka tapauksessa huomio siis soveltuu kääntäen myös Suomen tilanteeseen englanninkielisen opetuksen osalta: mikäli suomen- ja ruotsinkielisille lapsille tarjotaan englanninkielinen varhaiskasvatus ja varhaiset kouluvuodet, oppimistulokset jäävät keskimäärin heikommiksi kuin äidinkielisessä opetuksessa.
Kiinnostava ja yleistajuinen kirjoitus aiheesta on myös esimerkiksi Isabella Mandisin teksti Medium.comissa: Mother Tongue Education: Prioritizing Cognitive Development. Hänen mukaansa äidinkielisen opetuksen keskeinen hyöty on yksilön kognitiivisessa kehityksessä:
”Yli 50 vuoden ajan jatkuneen YK-rahoitteisen tutkimuksen ansiosta on pystytty osoittamaan, että oppilaat saavat parempia koetuloksia, saavuttavat paremman osaamisen tason, jäävät harvemmin luokalleen ja opiskelevat pidempään kun ensimmäiset 6–8 kouluvuotta heitä opetetaan heidän kotikielellään.”
ENTÄ KIELIKYLPYOPETUS?
Hyvä lähtökohta Suomen olosuhteissa on myös perehtyä kielikylpyopetuksen filosofiaan ja siitä löytyviin lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin tutkimuksiin. Kielikylpyä kehitettäessä tehtiin paljon havaintoja äidinkielen merkityksestä oppimiselle, ja mm. Suomessa toteutetussa varhaisen kielikylvyn mallissa pyritään varmistamaan äidinkielen kehittyminen täyteen mittaansa siten, että äidinkielellä annetun opetuksen määrä nousee portaittain oppilaan iän myötä, tyypillisesti jo 5. ja 6. luokalla äidinkielisen opetuksen osuus on noin puolet. Lähde: Åbo Akademi: Kielikylpy Suomessa, https://www.abo.fi/fi/kieliresurssi/kielikylpy/kielikylvysta/.
Äidinkielisen opetuksen osuus siis nousee samalla, kun oppisisällöt muuttuvat käsitteelisemmiksi ja vaativammiksi. Tähän syynä on se, että kielikylpyopetuksen synnyinmaassa Kanadassa havaittiin, että mikäli äidinkieltä ei erityisellä tavalla tueta kielikylpykoulun rinnalla, jää sen osaaminen puutteelliseksi. Tämä puolestaan heikentää myöhempiä oppimistuloksia. Lisäksi on syytä muistaa, että kielikylpyopetuksessa ei tutkimusten mukaan saavuteta äidinkielen tasoista kielitaitoa kylpykielessä.
Nyt Suomessa vallalla oleva innostus englanninkieliseen koulupolkuun ja muutaman vuoden takainen pyrkimys jopa ylioppilastutkinnon tarjoamiseksi englanninkielisenä eivät ota huomioon tätä laajaa kielikylpytutkimuksesta kertynyttä tietoa. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla vanhemmat voivat laittaa lapsensa täysin englanninkieliseen päiväkotiin, siitä englanninkieliseen peruskouluun ja lopulta IB-lukioon. Tämä ei suinkaan ole tutkittuun kielikylpymalliin perustuva ratkaisu, jossa äidinkielen kehittyminen täysimittaiseksi ajattelun, oppimisen ja ilmaisun kieleksi pyritään monin keinoin varmistamaan.
LUKIOIKÄISTEN OPISKELU ITSELLEEN VIERAALLA KIELELLÄ
Ruotsissa Skolverket julkaisi 2018 raportin Engelspråking undervisning englanninkielisestä lukio-opetuksesta ruotsinkielisille nuorille. Raportin johtopäätöksenä esitetään, että englanninkielinen opetus ei juurikaan parantanut englannin kielen taitoa verrattuna ruotsiksi lukiota käyviin oppilaisiin. Raportissa esitetään myös huoli englanniksi opiskelevien nuorten oppimistuloksista ruotsin kielessä ja muissa oppiaineissa. Ne vastaavat joidenkin tutkimusten mukaan ruotsiksi opiskelleiden saavutuksia, mutta tarkasteluissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon vieraskieliseen opetukseen hakeutuvan oppilasaineksen erilaista koostumusta:
”De elever som har engelskspråkig undervisning i Sverige idag, har alltså genomsnittligt goda studieresultat. Det är dock förhastat att av detta draslutsatsen att engelskspråkig undervisning har goda effekter på studieresultat. Studieresultaten kan vara en effekt av den positiva selektionen: att de elever som väljer engelskspråkig undervisning redan från början är högpresterande. Bland de aktuella skolorna finns flera som har bland de högsta antagningspoängen i landet. Analyserna säger inget om hur det skulle ha gått för dessa elever om de hade haft vanlig svenskspråkig undervisning.”
