Julkisen vallan tulisi huolehtia tarkasti kansalliskielten aseman ensisijaisuudesta, siten kuin perustuslaki määrää. Ei saisi olla mahdollista, että kunnat julistavat englannin viralliseksi kielekseen tai julkisen hallinnon toimijat käyttävät ensisijaisena viestinnän kielenä englantia.

Suomen- ja ruotsinkielinen koulu tarjoaa suomalaisille lapsille äidinkielisen opetuksen tutkitut hyödyt: täysi äidinkielen hallinta, hyvä kielitaito ja parhaat mahdolliset valmiudet jatko-opintoihin. Maahanmuuttajalapsille se on polku integraatioon ja tasa-arvoisiin valinnan mahdollisuuksiin.

Korkeakoulujen perustutkinnot ja ammatillinen koulutus tulee jatkossakin järjestää pääosin kansalliskielisinä. Näin varmistetaan mahdollisimman monelle suomalaiselle laadukas, äidinkielinen opetus. Englanniksi voidaan julkaista tutkimuksia, osallistua opiskelijavaihtotoimintaan ja osin hyödyntää englanninkielistä materiaalia ja opetusta. Lääketieteellinen tieteenala on tällaisesta mallista hyvä esimerkki. Vieraskielisten opiskelijoiden osalta on huolehdittava riittävistä suomen/ruotsin opinnoista, jotta Suomeen työllistyminen olisi mahdollista.

Maahamme pysyvästi muuttavien tulee oppia suomea ja/tai ruotsia. Ylimitoitettu englanninkielisten julkisten palveluiden ja koulutuksen tarjoaminen hidastaa tai jopa estää integroitumista. Alussa tarvitaan riittäviä tulkkauspalveluita ja tehokasta kielenopetusta.

Myös esimerkiksi työelämässä, markkinoinnissa ja kaupallisten palveluiden tarjoamisessa on syytä käyttää ensisijaisesti suomea ja ruotsia. Tämä on tärkeää syrjimättömyyden näkökulmasta: läheskään kaikki suomalaiset eivät suinkaan puhu kovin hyvin englantia.

Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että äidinkielestä riippumatta jokainen Suomessa asuva puhuu oman äidinkielensä lisäksi myös yhteiskunnan yhteisiä kieliä, vähintään suomea tai ruotsia. Yhteinen kieli tai yhteiset kielet ovat sujuvan arjen, tehokkaan työn tekemisen ja yhteisyyden tunteen ylläpitämisen keskeinen tekijä.