Oikeusasiamies moittii 22.7.2022 antamassaan ratkaisussa Helsingin kaupunkia, joka ei ole korjannut menettelyään kielilain noudattamisen osalta. Kaupunki on pystyttänyt uimarannoille kielimaisemaa hallitsevia kylttejä pelkästään englanninkielisenä. Kaupunki on saanut asiasta selvityspyynnön ja luvannut ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin jo v. 2021 oikeusasiamiehen ratkaiseman kantelun pohjalta, mutta ei olekaan ryhtynyt lupaamiinsa korjaaviin toimenpiteisiin, vaan päinvastoin on pystyttänyt vielä uusiakin, pelkästään englanninkielisiä kylttejä.
Oikeusasiamies moittii ratkaisussaan Helsingin kaupunkia seuraavasti:
”Aiempi kantelu tästä samasta asiasta ei johtanut laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin, koska selvitysten perusteella tilanne oli ollut korjautumassa. […] Kaupungille lähetetyssä selvitys- ja lausuntopyynnössä todettiin, että huomiota tuli kiinnittää erityisesti siihen, miten opastekylttien uusimisessa on edetty aiemman selvityksen antamisen jälkeen, ja jollei ole edetty niin kuin kantelussa on tuotu esiin, mistä tämä on johtunut, eli miksi aiempi ilmoitus oikeusasimiehelle ei ollut pitänyt paikkaansa. […] Kantelun ja saadun selvityksen perusteella edelleen vielä 2022 ainakin yhdelle rannalle on asennettu yksikielisesti englanninkielinen opaste. Vaikka virhe on tältä osin selvityksessä myönnetty, kaupungin toiminta jää joka tapauksessa outoon valoon siihen nähden, että sen aiemmasta selvityksestä välittyi mielikuva siitä, että kaupunki kykenee toimimaan edellä olevassa asiassa kielilain mukaisesti. […] Johtopäätökseni on, että Helsingin kaupungin tapa opastaa uimarannalla kävijöitä on ainakin osin ollut kielilain vastaista. Kaupunki ei myöskään ole asiaankuuluvalla tavalla edesauttanut kantaluasian selvittämistä.”
Uudessa ratkaisussaan oikeusasiamies velvoittaa Helsingin kaupunkia ilmoittamaan 31.3.2023 mennessä mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt ja missä vaiheessa opasteiden tarkastelu/vaihto on.
Tapaus herättää monenlaisia kysymyksiä. Olennaisin on tietysti se, että miksi julkisen hallinnon toimija – maan pääkaupunki – rikkoo tieten tahtoen kielilakia ja eikä edesauta oikeusasiamiestä asian selvittämisessä asiaankuuluvalla tavalla. Ilmeisesti seuraamukset kielilain tahallisestakin rikkomisesta ovat kaupungin kannalta niin vähäiset, että tällainen toiminta on mahdollista.
Taustalla on merkittävä ja haitallinen pyrkimys englanninkielistää elämää vähintään pääkaupunkiseudulla. Monet poliittiset toimijat ovat ilmaisseet tavoitteensa kolmikielisestä Helsingistä (suomi/ruotsi/englanti). Näin haluttaisiin luoda Suomeen ympäristö, jossa voi elää täysin englanniksi palveluiden, koulutuksen ja työelämän osalta. Tämän kehityksen elementteinä on nimenomaan ensivaiheessa julistautua kolmikieliseksi (kuten Espoo on jo tehnyt), ryhtyä vähitellen tarjoamaan systemaattisesti kaikki palvelut kolmikielisinä ja hivuttaa viestintään sekä kaupunkikuvan kielimaisemaan vähitellen yhä enemmän ja isompaan rooliin englantia – ikäänkuin luonnollisena kolmantena yhteisenä kielenämme. On jo esitetty vaatimuksia siitä, että kaikkien helsinkiläisten lasten tulisi voida halutessaan käydä koko koulupolkunsa varhaiskasvatuksesta ylioppilaaksi saakka englanninkielisenä.
Näin ison, segregaatioon ja kansalliskielten aseman murenemiseen johtavan yhteiskunnallisen muutoksen ei saisi antaa tapahtua yksittäisten kuntien tai kaupunkien ohjaamina, pikkuhiljaa hivuttaen. Kielilakia tulisikin tiukentaa siten, että kaupungit ja kunnat eivät voisi tällaisia englanninkielistämisprojektejaan edistää.
