S-ryhmän Prismoissa ja S-Marketeissa luovutaan asiakaspalveluhenkilöstön kielitaitovaatimuksista suomen kielen osalta vuonna 2023, kertoo mm. Länsiväylä. https://www.lansivayla.fi/paikalliset/5374548
HOK-Elannosta kerrotaan, että jatkossa myös kassatyössä voi kohdata pelkästään englantia osaavan myyjän: ”HOK-Elannossa ei pidetä mahdottomana, että tulevaisuudessa myös ruokakauppojen kassoilla olisi työntekijöitä, jotka eivät puhu suomea.”
Tämä on S-ryhmältä historiallinen ja harkitsematon päätös, joka osoittaa yhteiskuntavastuuseen kuuluvan kielivastuun puuttumista. Suomen perustuslaki ohjaa rakentamaan yhteiskuntaa, jossa yhteisinä kielinä toimivat suomi ja ruotsi – ei esimerkiksi englanti. Suomessa puhutaan suomen ja ruotsin lisäksi lukuisia muitakin kotoperäisiä kieliä ja vieraita kieliä äidinkielenä. Kaikkien kielten puhujilla on täysi oikeus käyttää ja kehittää omaa äidinkieltään – mutta samalla heillä on kuitenkin velvollisuus opetella myös suomen ja/tai ruotsin kieli mahdollisimman hyvin. Näin kaikki Suomessa asuvat ymmärtävät toinen toistaan ja kaikilla on myös tasa-arvoiset mahdollisuudet yhteiskunnassa. Yhteisyyden tunne, tehokkuus ja turvallisuus lisääntyvät – ja samalle voimme huolehtia omista kielistämme ja kulttuuristamme.
Usein esitetään väitteitä siitä, että juuri suomen kieli olisi niin hankala oppia, ettei sitä voi tulijoilta kohtuudella vaatia. Kannattaa perehtyä kielitieteilijöiden käsitykseen tästä sitkeästä myytistä. Vieraskieliset pystyvät päin vastoin nopeasti oppimaan suomen ja/tai ruotsin kieltä siinä määrin, että voivat sillä kommunikoida aluksi helpoissa asiakaspalvelutilanteissa, kunhan työnantaja ja asiakkaat siihen kannustavat. Englannin kielen käytön vaatiminen asiakkailta sen sijaan tekee kielen oppimisen mahdottomaksi uudelle tulijalle.
Yritysten tulisikin tuntea vastuunsa sekä asiakkailleen että työntekijöilleen. Suomalaiset ansaitsevat saada työskennellä suomeksi ja/tai ruotsiksi, ulkomailta tulevat ansaitsevat saada nopeaa ja tehokasta paikalliskielen opetusta ja asiakkaat ansaitsevat saada palvelua omassa maassaan omilla virallisilla kielillään. Tämä on myös yrityksen etu: kun työntekijöillä on keskenään yhteinen kieli, jota kaikki osaavat ja suurin osa puhuu äidinkielenään, toimii yrityskin tehokkaasti. Työelämän kieleksi ei siksi missään nimessä pidä vaihtaa englantia.
Herää myös kysymys, millaisin keinoin, mistä ja miksi S-ryhmä pyrkii hankkimaan jatkossa työvoimaa, jos kiire on todella niin suuri, että työntekijän annetaan ilmeisesti hädin tuskin laskeutua Suomeen ennen töiden aloittamista. Perustason suomen kielen – tai ruotsinkielisillä alueilla ruotsin – muutaman kuukaudenkin koulutus antaisi työntekijälle huomattavasti paljon paremman lähtökohdan pärjätä työssään, asettua pysyvämmin Suomeen ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Työnantajan tulisi huolehtia kielikoulutuksesta, jollei muu kotoutumisjärjestelmämme sitä ole tarjonnut. Nyt suunta S-ryhmällä näyttää olevan päinvastainen: suomalaiset vaihtakoot arkiasioinnin kieleksi englannin.
Myös työyhteisöltä tällainen päätös edellyttänee englannin kieleen siirtymistä: tiimipalaverit pidetään ilmeisesti jatkossa englanniksi ja töihin palkataan vain sellaisia työntekijöitä, joiden englannin kielen taito on hyvä?
Jos yritykset eivät itsenäisesti pysty kantamaan yhteiskuntavastuutaan asiassa, on käännyttävä poliittisen päätöksenteon puoleen. Olisi aika tiukentaa kielilainsäädäntöämme monen muun eurooppalaisen maan mallin mukaan ja vaadittava myös yrityksiltä omien, yhteisten kieltemme ensisijaisuutta palvelussa ja viestinnässä. Tämä on tarpeen asiakkaan, työntekijän, maahanmuuttajan ja yhteiskunnan edun sekä omien kieltemme säilymisen vuoksi.
