Helsingin pormestari Juhana Vartiainen on esittänyt mm. Helsingin Sanomien haastattelussaan 28.8.2021 Helsingin julistautumista englanninkieliseksi kaupungiksi. Vartiaisen teeseihin kuuluvat mm. ”pakkoruotsivaatimuksen” poistaminen julkisista viroista sekä voimakas englanninkielisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen paikkamäärän lisääminen.
Vartiainen toteaa – aivan oikein – asioiden nykytilan: ”Ilmainen korkeakoulutus ja korkea verotus luovat Vartiaisen mukaan liian helposti asetelman, jossa ulkomaalaisen kannattaa hakea Suomesta koulutus ja häipyä sitten kevyemmän verotuksen maahan tekemään töitä.” Ratkaisuna Vartiainen ehdottaa tuntuvaa paikkalisäystä englanninkieliseen perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen.
On ilmeistä, että Vartiaisen mallissa tavoitellaan tilannetta, jossa suomalaisista korkeakouluista valmistuvat nuoret ulkomaalaiset asiantuntijat jäisivät Helsinkiin, koska täällä olisi tarjolla elämää englanninkielisessä kuplassa. Ajatuksena ilmeisesti on, että tarjolla on paljon työpaikkoja, joissa pärjää osaamatta lainkaan tai kovin hyvin suomea tai ruotsia, lapsille löytyy englanninkielinen koulupolku ja sosiaalista elämää sekä palveluita on riittävässä määrin tarjolla englanniksi.
Onko tosielämässä kuitenkaan olemassa iso joukko ihmisiä, jotka todella haluavat elää yhtään pysyvämmin tällaisessa englanninkielisessä kuplassa osaamatta hyvin paikalliskieltä? Moniko näistä valmistuvista nuorista haluaa asettautua uransa alussa ekspatriaattielämään siten, että hyväksyy itselleen ja lapsilleen merkittäviä rajoitteita: työpaikan tai alan vaihto voi osoittautua erittäin vaikeaksi ja opiskelumahdollisuudet rajallisiksi. Sosiaalisia suhteita pääsisi solmimaan vain niihin suomalaisiin tai Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, jotka puhuvat erinomaista englantia. Yhteiskunnalliseen elämään ei pystyisi osallistumaan eikä vaikkapa suomalaista mediaa seuraamaan. Ehkä ne, joilla on valinnanvaraa, haluavat muuttaa joko omaan kotimaahansa takaisin tai sellaiseen maahan, jossa valtakielenä puhutaan jotain heidän hyvin osaamaansa kieltä.
Voi olla, että pysyvämpi kuplaan asettautuminen ei Vartiaisen mallissa ole edes tavoitteena, vaan toivotaan edes muutaman vuoden työpanosta Suomessa. Silloin herää tietysti kysymys siitä, onko verovaroin ja suomalaisin apurahoin tuettu englanninkielinen koulutustarjonta kovin kustannustehokas tapa hankkia osavaa työvoimaa ulkomailta.
